22.10.2025

Yksi tarina paranemisesta osteopatian avulla.

Haluan kertoa tässä oman tarinani kivuista, paranemisesta ja osteopatiasta. Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa yksi esimerkki asiakkailleni ja osteopatiasta kiinnostuineille hoitoprosessista ja paranemisaikataulusta.

Marraskuussa 2024 olin päätynyt siihen tilanteeseen, että olin elänyt jo kaksi vuotta päivittäisten kipujen kanssa. Oireina olivat liikkeessä ja levossa tuntuvat alaselän ja lantion kivut ja jäykkyys. Lisäksi oirekuvaan kuului koko vasemman alaraajan lihaksiston jännittyneisyys ja arkuus. Levolle asettuminen oli hankalaa sillä jalka tuntui kertakaikkiaan niin jännittyneeltä, etten voinut maata rauhassa. Työpäivien jälkeen selkä jäykistyi ja liikkeelle lähtö oli työlästä. Ikävintä kipujen kanssa oli myös henkinen puoli: olin ärtynyt ja haluton kiinnotumaan esimerkiksi lasteni kanssa liikkumisesta. Toki olin koittanut myös liikunnan aloittamista ja lihasten vahvistamista. Tämä kotijumpan tie kuitenkin aina tyssäsi kipujen ja jäykkyyden pahenemiseen.

Tuona syksynä 2024 olin koulutuksessa jossa jo pelkkä hoitopöydällä makaaminen tuotti tuskia ja vaikka olin pyytänyt eräitä yksittäisiä kertoja, kyseisellä kurssilla ja muutenkin, kollegoitani hoitamaan alaselkää, ei ratkaisua kipuun tuntunut löytyvän yksittäisistä hoitotekniikoista tai -käynneistä. Toki aina sain hetken helpotusta, mutta oirekuva aina palasi.

Lopulta pääsin siihen päätökseen, että nyt käytän aikaa ja budjetoin rahaa kuukausittain tämän ongelman hoitamiseen. Odottaminen sai päättyä ja varasin ajan osteopaatti kollegani luokse. Muistan hyvin ensimmäisen hoitokerran. Hoito oli hyvä, mutta hoitoa seuraava viikko rankka. Kuukautiskierron ja hoitoreaktion siivittämänä olin kiukkuinen ja päätä särki. Kun olo vihdoin tasaantui sain huomata, että kivut olivat totta tosiaan jo pehmentyneet. Aloin käydä säännöllisesti osteopatiassa noin 6 viikon välein.

Alkutalvella 2025 oirekuva lähti muuttumaan nopeasti ja esimerkiksi nukkuminen ja makaaminen helpottuivat. Enää en tarvinnut tyynyä polvieni väliin nukkuessa ja koko lantion läpi iskevät kivut aivastaessa tai lapsen hypätessä "syliin!" vähenivät. Liikkeellelähtöjäykkyys helpottui huomattavasti, enkä enää kävellyt kumarassa työpäivän jälkeen. Lisäksi sain huomata hoidon vaikuttavan minua helposti vaivanneeseen ahdistukseen, kun pallean alue rentoutui. Kaupan päälle minulle tyypilliset päänsäryt harvenivat lähes olemattomiin.

Kevään aikana tuntui, että paraneminen alkoi junnaamaan paikallaan. Tai eteneminen oli vähintäänkin tipuaskelia. Etenkin vasemman jalan - tässä vaiheessa jo tarkentuneena vasemman lonkan kivut olivat häiritseviä ja alati uudestaan ärtyviä. Kesän korvalla yritin kokeilla kuntosaliharjoittelun aloittamista. Liikkuminen ja lihasten käyttö tuntui todella hyvältä, mutta hinta oli kova kun seuraavat kaksi viikkoa sai kärsiä jatkuvasta pistävästä kivusta. Kuukauden jälkeen edellisestä kerrasta uskaltauduin uudestaan treenamaan. Onneksi tajusin välillä konsultoida viisaampia ja päätin keskittyä jalkalihaksia harjoittavissa liikkeissä kuntouttamis ajatukseen: eli vähän kerralla, varovasti tekniikka edellä ja progressiivisesti painoa ja toistoa lisäten. Tämä mahdollisti minulle viikottaisen kuntosaliharjoittelun.

Juhannuksen korvalla kävin jälleen hoidossa. Tällä kertaa hoitoreaktioni osteopatiaan oli erilainen kuin aiemmin. En saanutkaan välitöntä helpotusta kipuihin vaan etenkin vasenta jalkaa särki yhtäjaksoisesti kolme viikkoa - kunnes sitten ei enää särkenytkään, ollenkaan. Tästä alkoi erityisen hyvä jakso: olin lähes kivuton, hyväntuulinen ja toiveikas. Kipu ja jäykkyys jonkun verran ärtyivät esimerkiksi lapiohommista tai taaperon kantamisesta, mutta kipu helpotti melkein heti kun rasitus loppui. Pystyin tekemään lapiohommia rauhalliseen tahtiin ilman, että olin aivan jäykkä ja kipeä illalla. Rasituksen sieto oli parantunut huomattavasti verrattuna puolen vuoden takaiseen tilanteeseen.

Nyt on syyskuu vuotta 2025. Olen käynyt viimeisimmän kerran osteopatiassa elokuussa. Tällä kerralla tipuaskelilta päästiin jättiharppaukseen kipujen helpottumisessa. Lantion alueen jäykkyys ja vasemman alaraajan särky ovat kokonaan poissa. Lapsi voi hypätä syliini tai voin aivastaa ilman jysähtävää kipua. Pystyn kuntoilemaan ja rasittamaan kehoani eikä oireet jää vaivaamaan, vaikka saattavat tehdessä vähän tuntuakkin. Pystyn rasituksen jälkeen makaamaan kivuttomasti ja levollisesti sängyssä ja nukkuttamaan lapseni yöunille.

Vielä en ole täysin oireeton, mutta kipu on rajoittunut hyvin pienelle alueelle, on lievää ja siedettävää. Se ei enää pysäytä ja vaikuta arkeeni hallitsevasti. En ole enää ärtynyt kivun vuoksi ja pystyn jopa juoksemaan! Seuraava aika osteopatiaan on jo varattu lokakuulle. Oletan, että kipujen helpottuminen etenee entisestään. Olen ollut kiitollinen siitä, että kuinka hyvin osteopaattini on hoitanut minua sekä tukenut hoitosuhteen aikana. Epätoivo ei ole päässyt kasvamaan suureksi kun kehoterapian ammattilainen on ollut tukena. Tietämättää tai tiedostamatta hän on valanut minuun uskoa ja toivoa parantumisesta ja kivuttomasta arjesta.

Kuten tarinastani voi päätellä, on osteopatia hoitopolkuni kestänyt jo kohta vuoden. Lainatakseni erään kollegani ja kouluttajan sanoja "monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja" ei minunkaan vaiva ole ollut nopea ja helppo ratkaista. Vaikka jotkut saavat apua osteopatiasta esimerkiksi kolmen kerran jälkeen, jättää moni hoitoprosessin kesken, kun esimmäisellä tai toisella kerralla kaikki vaivat eivät ole helpottaneet. Toivoisin näkeväni enemmän ihmisiä jotka lähtevät paranemisen matkalle kärsivällisesti ja pitkäjänteisesti. Liian moni tulee niin sanotusti "sammuttamaan tulipaloja" eivätkä jää hoitamaan oireiden syytä loppuun saakka. Liian moni on myös ymmärtämätön, kuinka pitkään voi kestää auttaa kehoa toimimaan paremmin, kun oireeseen vaikuttaa moni tekijä arjessa ja eletyssä elämässä.

Toivon tämän tekstin olevan esimerkki miten kehon paranemisprosessi voi mennä ja kuinka kannattaa panostaa pitkäkestoiseen hoitojaksoon. Muistututan kuitenkin, että jokaisen ihmisen tarina on erilainen ja jokainen keho omanlainen. Siksi tämä esimerkki ei liene suoraan sovitettavissa jonkun toisen tilanteeseen. Se kuitenkin valaisee, että pitkään kehittyneet ongelmat kehossa voivat vaatia pitkään kestävää kuntoutumista. Haluan kannustaa kaikkia kivusta, särystä ja liikerajoituksesta kärsiviä panostamaan omaan terveyteen. Välillä se tarkoittaa sitoutumista osteopatiaan tai liikuntaan kärsivällisesti ja pitkäkestoisesti. Hoitovaikutukset voivat tulla hitaasti, kuten jonkin lääkehoidon vaikutukset saattavat ottaa aikaansa ennen kuin hoitotasapaino löytyy. Pikakaistaa ei aina ole, varsinkaan monimutkaisiin ongelmiin.

-Kirjoittaja on Sipoon hyvinvointikeskuksen osteopaatti Eveliina Aalto

Teksti tulossa